Kas kuinka nyt taivas ruskottaa, Ja ilta on hämärässä, Ja kuinka ne veet niin tyynenä on, Ja lehdet on lepäämässä! — —

Ja vesi kun kultina kiilteli noin, Ja sen kalvossa varjot uivat, Niin sunkin poskesi, vierelläin, Niin vienosti punertuivat.

1893.

Kotini.

On koti pienoinen mulla, Mä kultani kanssa sen jaan, Se on niin herttaisen hauska, Kuin asunto onnen maan.

Ja luoksemme aamust' iltaan Yks' hellä hengetär saa: Kera mun ja kultani täällä Näet Rakkaus asustaa.

Ja mä tunnen iloa, rauhaa. Ken onnellisempi ois? Tätä pesääni pienokaista En linnahan vaihtais pois.

Ja Dagmar kultaselle, Jok' iloa mulle tuo, Suo, Luoja, onnea paljon Ja siunauksesi suo!

1894.

Ulapalla.