Läpi lauhan illan rauhan Enkel' lentää yli maan, Myöskin minun sydämeeni Rauhaa tulee tuomahan.
Taaskin kyynel.
(A. Petöfi).
Mä aattelin jo ainiaaks Sun kerran poistuneen, Ja jällen kiillät silmässäin, Sä tuskain airut tuimien.
Kun iloitsin ja riemuitsin Vast' äsken onnestan', Jo taas sen pilvi peitti pois, Valaen vihmasadettaan.
Ei sadett' oo se — kyynel vaan, Yks kyynel pienoinen, Ja tuimemp' ei ois kuitenkaan Ves'-tulva virran suuruinen.
Ah paljon, paljon itkenyt Mä lemmen tähden oon, Ja suakin olen itkenyt, Sä kansa raukka, onneton!
Mut kyynelt' ei mun silmästäin Näin vierryt katkeraa Ei lemmelleni milloinkaan, Ei sullen, kurja isänmaa.
Kuin rauta kuum' on kyynel tuo, Kuin lieska helvetin! Oi hirveää! Mun pistänyt On piipun sauhu sieramiin.
Ylhillä tunturilla.