1891.
Oksaselle.
(Lausuttu Aug. Ahlqvistin haudalla 23/11 1889).
Jo hautansa aukes, Jo peittävi seppoa santa. Käs' raution raukes, Ja surren huokuvi ranta, Kun kuusien alla hän uinuu.
Mut "säkenet" sentään, Mitk' ilmahan nousivat yössä, Ne vieläkin lentää, Vaikk' ei ole seppoa työssä, Vaikk' kuusien alla hän uinuu.
Ja loistaen kauan Ne kertovat rakkaudesta, Mi lämmitti rauan — Ja raution raatamisesta, Mi kuusien alla nyt uinuu.
Ja matkallansa Yhä, luoden tulta, ne liitää, Ja Suomen kansa Se siunaten seppoa kiittää, Mi kuusien alla nyt uinuu.
Aug. Ahlqvistin hautapatsasta paljastettaessa 1/5 1893.
Tän paaden alle, Joka kylmänä kumpua painaa, Sen kummun hiekkaan On suljettu vainaa, Yks seurasta Suomen lasten.
Mut paaden yllä, Ja loitos ympäri senki On niin kuni kulkis Sen vainajan henki, Yks Suomen henkiä suurin.