Nyt, tyttö, me käännämme venhon pois, Jo rastaat laulavat puissa. Tää rusko jos tyynen päivän tois Mun lumpeeni punertuissa!
2.
Käyt sylihini, tyttö, mä tiedän Sun suureksi ystäväksi, Ja sun raittiit naurusi uskon Ma iloksi vilpittömäksi.
Ja kesken leikkisi jällen Sun silmäsi kyynelehtii. Vain syämehen surun pisar, Se jo silmäkulmahan ehtii.
On somat nuo aaltoset rannan, Sinä mullen aaltona välkyt. On lystit ne lintuset lehdon, Sinä mullen lintuna helkyt.
Ja ma tiedän sun silmäsi välkyn Ihan aallonpuhtoiseksi, Ja ma tiedän sun laulujes helkyn Elos aamukiitokseksi.
Mut — kertako sullakin leikit Vain surujen summia salaa? Ja kertako vienoiset silmäs Salatulla outoja palaa?
Ja sittenkö haudalla seisot, Johon toiveita tuhansin kannat, Ja vilppiä siekinkö saisit Sijast' uskollisuuden, jot' annat?
Niin, silloin, silloin — mä soisin Olis parhainta lapsi sun olla, Tai nukkuva nurmen kukka, Tai raita rannikolla.
3.