He tahrasit, pilkaten, parhaintaan, Jehova, nyt armoa anna: Jerusalem suuri on raunio vaan, Ja Israel kulkijanna!
ITÄMAILLE.
(Viktor Rydberg).
Mikä kaiho se lienee mulla, Mi liikkuu rinnassain? Itämaille mielin ma tulla Luo oman armahain.
Ja jos käy kuin haluaisin, Itämaille ma jäisinkin, Ja Saaronin liljaks saisin, Min taittaa armahin.
Ja jos käy kuin haluaisin, Hän kiintää mun rinnalleen, Erottaa ei saa meitä laisin, Tulen silmänlohdukseen,
Jota vie surun, riemujen ollen Luo Latsarin, Kaanahan, Ja Taaborin kirkkahikollen, Ja merelle Galilean.
Ja kun tuulta on huimaavinta, Ja aalto on rauhaton, Niin Daavidin pojan rinta Kukan valkean turvana on.
Mä oisin rypäle vienoin, Min on poiminut armahin, Ja nauttii huulin hienoin Ja vienonkaunoisin;
Jyvänen, joka suodaan niillen, Joill' armon nälkä on, Ja tuodahan uskovillen Yli alttari-antimon.