Tää maailma se jää yhä maailmaks, Jos kuinkakin päin sen käännät, Ei huudoistas tule hurskaammaks, Jos vaikka sen äärihin äännät;
On turha sun puuhas ja tyhjä sun työs, Se on toukoa talvisäässä, Jos itseäs et lue maailmaan myös, Ja itseäs etupäässä.
RITARIAIKAAN.
On Don Quixote jo kuollut ja Sancho Pansa, Nuo entisajan sankarit urhoisat, oivat, Mut ritareita vieläkin täynnä on kansa, Ja sotahuudot raikuu ja torvet soivat.
Ja tuulimyllyt myös ovat entisellään, Ja moni mies on aasilla ratsastamassa; Ja nykyajan urholla kyllä, jos kellään, On laumantäysi lampaita armeijassa.
JOS MULL' OLIS BUDDHAN VIISAUS.
Jos mull' olis Buddhan viisaus, Joka laskea tais yön tähtöset Ja kymmenten tuhatten vuotten Sadepisarten myriaadit, Ja jos kansojen kielet taitaisin,
Niin tietoni tään, Ja sen ylle Sanat, jotka Buddha kirjoitti tauluhun Vain Vismamitran vanhan nähtäviin, Ma taivaan lakehen tahtoisin kirjoittaa, Kirjoittaa tuhansin kielin:
"Valo suuri mun määräni on, Se kaihottu, korkein, Jok' yöstä päivän Ja kuolosta elämän siittää!"