KUKKIA.
Onnen kukan tuoksun me tunnemme vasta Kun kukka on laannut tuoksuamasta.
Toivon kukka vaihtuvi muiston kukkaan Kun kultatukka vaihtuvi hopeatukkaan.
Kas impeä ja nuorukaista leikkien rientää Elon kukkaniitylle kunnaisalle —
Mut use'immat heistä poimi surujen ruusut ja riemun kukat polkivat jalkojen alle.
RIKAS MIES.
Hän ainehen hiekasta hikipäin Hopeita ja kultia kaivaa, Ei muista hän uurteit' otsallaan, Ei muistele vuosia, vaivaa.
Jo ammoin hän unhotti aatteet pois, Hän niitä kuin peikkoja lymyy, Ja ihanteet häntä inhottaa Ja isänmaalle hän hymyy.
Hän on Raamatun kertoma rikas mies Kuin hänkin kait kerta hän kuolee — Ja Latsarit portilla värjöttää, Ja koirat haavoja nuolee.
Mut joskus on hällä jo päällä maan, Juur' kun kiirein hän kultia kaivaa, Niin polttava tyhjyys tunnossaan Kuin kituis hän helvetin vaivaa.