VI.
Kuinka ne peitteet hurmehin hyllyy Kalevan lasten yllä! Kuinka ne käärmeet kansoa kalvaa kielellä myrkytetyllä!
Vaivojen vesien sumuhun sammuu aurinko taivahilta — Oh, nyt on kurjan Kalevan kansan elinpäivän ilta!
VII.
Silloin soittoja somia saapuu Urhon unehen vaikeaan. Soitot ne vihlovat urhon rintaa, Soitot ne särkisi jäänkin pintaa — Soittoja kuulless' urho vanha Yltyy itkuhun haikeaan.
Siin' on vanha Väinön kannel Kansan hylkynä, kaihoss' yön! Suomen suruja hiljaa soittaa, Soitto se Louhen loihdun voittaa — Kyynelvirtojen viljojen vierren Sykkiä alkaa urhon syön!
VIII.
"Soitan Suomen surmanvirttä, Kaijun kansan kalmanvirttä, Heimoni hukuntavirttä, Kalevalan kuolinvirttä." — — — — —
Alahan' on allin mieli Uidessa vilua vettä, Alempana mun poloisen Heitettynä helkähdellä, Särjettynä sylkähdellä,
"Soida Suomen surmanvirttä, Kaikua kansan kalmanvirttä, Heimoni hukuntavirttä, Kalevalan kuolinvirttä." — — — — —