Sisar katsoi uhmaillen vuoroin kumpaankin. Sitten hän äkkiä purskahti itkuun:
"Ooh! Täällä on niin inhottavaa, niin inhottavaa minun mielestäni —"
Hän syöksähti samassa ovelle. Torkild meni hänen jälkeensä. Aksel kuuli Doriksen nyyhkyttävän hysteerisesti käytävässä ja veljen puhelevan hänelle tyynnytellen. Sitten he tulivat sisään hetken perästä. Doris kiipesi jälleen sohvalle — hän niisti nenäänsä pari kertaa ja pyyhki silmiään kokoonrutistetulla pienellä nenäliinalla.
"No terveeksi, Doris", sanoi Torkild, ja Aksel otti lasinsa ja virkkoi:
"Terveeksi, Doris!"
Nyt hymyili sisar — ja hän hymyili, kun Torkild työnsi savukelaatikon häntä kohti:
"Pohjaltaan Torkild on kiltti poika, näetkös, Aksel."
Aksel katseli ympärilleen huoneessa. Hän nyökäytti päällään seinällä riippuviin floretteihin päin:
"Miekkailetko sinä —?"
"Yhteen aikaan minä harrastin sitä aika paljon. Täällä kaupungissa oli eräs luutnantti Moberg pari vuotta sitten — me miekkailimme aika paljon."
"Minä miekkailin melko hyvin aikoinani — haluatko koettaa jonakin päivänä —"