"Täällähän sinulla on oikein miellyttävä pesä", sanoi Aksel katsellen ympärilleen veljensä huoneessa.
"Torkildin huone on ainoa hauska koko talossa", — Doris painautui sohvankulmaan ja veti jalat käppyrään helmojensa alle.
"Sinun huoneesi voisi olla ihan yhtä hauska — jos viitsisit järjestää siellä silloin tällöin", sanoi Torkild.
"Hyi sentään, Doris — sinun neitsytkammiosi pitäisi toki —"
"Äh, neitsytkammio", keskeytti sisar. "Mutta nuorenmiehenhuoneet — minä olen ihastunut miesväen asumuksiin — ja whiskyyn! Maljanne, pojat!"
Torkild lojui takakenossa keinutuolissa. Hän katsoi sisareensa — pyyhkäisi tuhkan savukkeestaan — ja naurahti hieman väkinäisesti:
"Voit olla huoleti siitä, ettet pääse Tanskaan niin kauan kuin sinulla on noin lapsellinen maku. On parasta odottaa, kunnes olet tullut vähemmän vihreäksi."
Doriksen ääni kävi äkkiä pehmeäksi:
"Uh Torkild! Tiedäthän hyvin, että minä vain höpsin. Aksel! Etkö voi hyvin ymmärtää, että minulla on kauhean ikävä toisinaan? Ja sitten minusta tuntuu lystiltä ärsyttää Torkildia, sillä hän on niin hanakka kasvattamaan minua. Hän voi kyllä olla niin miellyttäväkin, mutta —. Uh ei, Torkild, sinun olisi pitänyt ruveta papiksi — sinä et kyllä olisi koskaan tullut langenneeksi kiusaukseen —"
"Doris!" Torkild nousi seisoalleen. Akselkin hätkähti.