"Eva Møinichen — kas häneen sinä tulet ihan hurjasti rakastumaan! Etkö usko, Torkild? Torkild ei näet voi sietää häntä. Mutta hän onkin niin kerrassaan pikantti. Ja niin intohimoinen sitten! Ja tiedätkö mitä minä luulen, Aksel, sinä olet pohjaltasi hirveästi isän lainen —"
Torkild kääntyi ympäri ikkunan luona:
"Olenhan sanonut sinulle, Doris, etten suvaitse tuota sävyä."
"Minun olisi kai pitänyt kysyä sinulta — niinkuin en olisi sitä nähnyt!" Doris istui ruokapöydällä ja heilutteli jalkojaan.
"Kuulkaa, eikö olisi koetettava keksiä jotakin?" sanoi Aksel.
"Vedetään verhot alas arkihuoneessa", ehdotti Doris, "ja sytytetään lamppu — sitten pelataan korttia ja pidetään hauskaa ja ollaan niinkuin olisi talvi."
"Minulla on whiskyä", sanoi Torkild. "Onko seltteriä jääkaapissa,
Doris?"
"Ei tippaakaan. Mutta onhan hanassa vettä."
"Voimmehan mennä minun huoneeseeni noutamaan sitä. Tulkaa —"
* * * * *