"Luonnollisesti minä olen rehellinen", sanoi Rose lyhyesti. Hän sammutti savukkeenpätkän painamalla sen lautastaan vasten ja nousi pystyyn. "Kello on jo melkein kymmenen, Aksel — luulen, että sanon hyvää yötä nyt ja menen nukkumaan —."

"Minä menen myös —."

He menivät yhtä matkaa käytävää pitkin Rosen ovelle.

"Oletko muistanut sanoa, että meidät herätetään? No niin — hyvää yötä vain, Aksel — —" Rose ojensi hänelle kätensä ystävällisesti hymyillen ja nyökäten ja meni huoneeseensa.

* * * * *

Hän riisui yltään märät vaatteet, ja aamuröijyssä ja tohveleissa hän istuutui uunin luo nauttimaan kirjasta ja savukkeesta. — Huone oli itse asiassa varsin miellyttävä — hotelli huoneeksi — vanhanaikaisesti ja kodikkaasti sisustettu.

Hän oli istunut lukemassa noin tunnin ajan. Tuli oli palanut loppuun uunissa, huone täynnä tupakin savua. Jossakin löi kello yksitoista. Oli kai aika mennä nukkumaan.

Rose venytteli hiukan tuolissaan ja haukotteli. Häntä vilutti hiukan ja hänestä tuntui vastahakoiselta nousta avaamaan ikkunaa mustaan, märkään yöhön. Silloin koputettiin ovelle.

"Rose — oletko ylhäällä vielä?" kysyi Akselin ääni hillitysti.

"Olen kyllä —."