"Saanko puhua vähän kanssasi?"
Rose silmäsi itseään peilistä. Tumman sinipunainen villaröijy valkoisine liinakauluksineen ja lakkavöineen näytti asiatuntemattoman silmissä melkein tavalliselta päiväpuvulta.
"Ole niin hyvä."
Aksel avasi oven ja sulki sen hiljaa jälkeensä.
"Kas, sinä istuitkin lukemassa —. Minä pelkäsin, että olit jo mennyt maata —."
"Ei. Minä aioin juuri mennä nukkumaan."
Aksel selaili kirjaa, jonka Rose oli pannut kädestään pöydälle:
"Mikä kirja tämä on?"
"Se on muuan, jonka Doris lainasi minulle. Hän oli niin innostunut siihen."
"Vai niin. Pidätkö sinä siitä?" kysyi Aksel hajamielisesti.