"En pidä. Minusta se vaikuttaa miltei vähän ellottavalta."
"Sanopa minulle", virkkoi Aksel hiljaa, istuutuen tuolille uunin luo — "eikö Doris itsekin vaikuttanut sinusta nyt — miltei ellottavalta?"
"Ei", sanoi Rose lyhyeen. Ja hän lisäsi moittivasti: "Doris on aina ollut vaikeassa asemassa, raukka. Ja nyt hän oli onneton ja ylen hermostunut. Niin paljon luulin sentään sinunkin voivan ymmärtää —"
"Luonnollisesti. Mutta ei ole tosiaankaan hauskaa miehelle nähdä, että hänen oma sisarensa vaikuttaa — puolimaailman naiselta, suoraan sanoen."
"Minun mielestäni sinun ei pitäisi puhua hänestä sillä tavalla, Aksel."
"Etkö voi istuutua?" Rose istahti sohvaan käsi posken alla ja katsoi vakavasti Akseliin. "— Tunnetko lähemmin tuota hänen kihlaustaan — tuo Lihme, mikä hän on miehiään?"
"En tiedä juuri enempää kuin sinäkään. Mutta hänhän tulee nyt tänne ensi kuussa, joten saamme nähdä hänet. — Muuten, jos siitä halusit puhua kanssani, niin onhan meillä aikaa aamulla junassa. Nyt on jokseenkin myöhä, niin että —"
"En minä tahtonut puhua kanssasi Doriksesta." Aksel jäi istumaan. "Tahdoin kysyä sinulta — pidätkö sinä meitä vihamiehinä, koska Torkild ja minä olemme vihoissa?"
"Tuo on minun mielestäni tarpeeton kysymys", sanoi Rose ystävällisesti. "En voi uskoa käyttäytyneeni — epäystävällisesti sinua kohtaan näinä päivinä, jolloin olemme olleet yhdessä. Mehän emme ole koskaan paljon nähneet toisiamme, ja kun te ette enää ole yhdessä paitsi silloin kun on pakko, niin tapaamme vielä harvemmin toisiamme vastedes. Totta puhuakseni, mehän tunnemme toisiamme oikeastaan niin vähän etten tiedä, miten me voisimme tulla vihamiehiksi."
"Oletko unohtanut, että sanoin sinulle kerran rakastavani sinua?" kysyi
Aksel. "Oletko unohtanut, että kosin sinua kerran? Minä muistan sen."