"Minä rakastin sinua ja hän rakasti sinua, ja sinä valitsit hänet. Niin kauan kuin luulin teidän olevan onnellisia — Jumala tietää, että soin parasta teille molemmille. Sinä voit uskoa minua tai olla uskomatta, miten tahdot — mutta niin tein. Jos olisin nähnyt sinut onnellisena hänen kanssaan — jos olisin ymmärtänyt hänen voittaneen koko sinun rakkautesi, panneen liikkeelle koko sinun kiintymiskykysi — luoja tietää, ettei minulla itselläni ollut hyvä olla juuri siihen aikaan, mutta minä tiedän puhuvani totta, kun vannon, että silloin en olisi hautonut pahaa tai kateellista tai epäveljellistä ajatusta Torkildia kohtaan sydämessäni. Mutta kun se päivä tuli, jolloin näin, ettei hän ollut sitä voinut, että sinä olit todellisuudessa onneton —"
"Minä olin juuri menettänyt pikku lapseni", sanoi Rose hiljaa.
"Sehän ei ollut koskaan elänytkään, Rose. Ja sinä olit niinkuin ihminen, joka on menettänyt kaikkensa — jolla ei enää ole toivoa onnesta maan päällä."
"Sellainen pieni lapsi, jota on kantanut povessaan niin monet kuukaudet ja tuntenut kasvavan ja elävän —. Minulle se oli elänyt kuukausia, päivät ja yöt. Se tulee lopuksi äidilleen koko maailmaksi, Aksel. Pitkäksi, pitkäksi aikaa ainakin —"
Aksel oli vaiti hetken verran.
"Kun minä nyt näin teidät yhdessä täällä. Jos olisin nähnyt teidän rakastavan toisianne, jos sinä olisit ollut onnellinen — olisin mennyt Torkildin luo ja pyytänyt häneltä anteeksi. Tiedän, että olisin tehnyt sen. Mutta sinä et ole onnellinen etkä sinä rakasta häntä —"
"Olisiko sinun mielestäsi tuo aika ollut hyvin valittu rakastuneisuutemme ja onnemme osoittelemiseen —?"
"Ei se sitä ole. Etkö usko, että minä olisin ymmärtänyt ja tuntenut sen, jos sinä olisit rakastanut miestäsi? Minä, joka rakastan sinua — luuletko, että antaisin narrata itseäni siinä suhteessa. Ei, ei, minä näen kyllä, ettet sinä ole onnellinen; kun lähdet täältä, niin et mene kotiin, niissä kaikki isän talon kurjuus ja kolkkous ja hänen kuolemansa ja Doriksen surkeus ja minun halpamaisuuteni sinua kohtaan tänä iltana unohtuvat eivätkä mitään merkitse. Sellaisesta rauhanmajasta ette Torkild ja sinä tulleet —. Sentähden minä en pyydä häneltä anteeksi, sentähden en välitä siitä, että olet naimisissa veljeni kanssa, kuten sanot. — Hänellä ei ole sinuun mitään oikeutta, jota minä kunnioittaisin — minun silmissäni sinä olet vapaa nainen, koska kerran et rakasta häntä."
"Vaikkapa olisikin niinkuin otaksut", sanoi Rose vapisten, "etten minä rakasta miestäni. Niin on hänellä mielestäni kuitenkin oikeus vaatia minulta yhtä ja toista. Ja minulla velvollisuuksia — muun muassa se, että en kuuntele sinua enempää. Nyt sinä olet antanut selvitystä enemmän kuin tarpeeksi ja nyt sinä saat mennä."
"Sinun on vastattava minulle ensiksi yhteen asiaan — rakastatko Torkildia? Minä vaadin sinua sanomaan minulle totuuden, ennenkuin menen."