He seisoivat käsivarret toistensa ympärillä ja katsoivat harmaanvaalealle, pilviselle taivaalle, missä he eivät erottaneet mitään.
Ja pysytellen liki toisiaan he menivät sitten taloon, ja Torkild aukaisi oven pieneen eteiseen, jonka omituinen ilma muistutti sisäänsuljetun suursiivouksen hajua. Ja pitäessään Rosea itseään vasten koetti Torkild pysyttää äänensä tasaisena ja hiljaisena, sanoessaan:
"Niin — nyt olemme sitten kotona —."