"Ei, tee sinä se vain siksi, että tahdot korjata mitä olet rikkonut tätä nuorta naista vastaan", vastasi Simon hätäilemättä, "onhan se parempi Kristiinalle."
Kristiina huusi ääneen, tuskissaan Erlendin tuskan tähden. Hän polki jalkaa:
"Mene, etkö jo mene, Simon — mitä tekemistä sinulla on meidän asiaimme kanssa!"
"Senhän olen sanonut vastikään", vastasi Simon. "Saatte kärsiä minua siksi kunnes isäsi on erottanut meidät toisistamme."
Kristiina lysähti kokoon:
"Mene, mene, tulen paikalla perästä —. Herra Jeesus, miksi sinä kiusaat minua näin, Simon — en kai minä omasta mielestäsikään enää ole sen arvoinen, että sinun kannattaisi välittää minun asioistani —"
"En teekään sitä sinun takiasi", vastasi Simon. "Erlend — ettekö tahdo sanoa hänelle, että hänen on tultava kanssani?"
Erlendin kasvot tärisivät. Hän kosketti Kristiinaa olkapäähän:
"Kristiina, sinun on tehtävä niin. Simon ja minä puhelemme toisen kerran —"
Kristiina nousi tottelevaisesti. Hän kiinnitti vaippansa soljella. Hänen kenkänsä olivat vuoteen luona — hän muisti ne, mutta ei voinut vetää niitä jalkoihinsa Simonin nähden.