"Muistappas täti", sanoi Erlend. "Niin se on ollut aina, etteivät ne ole miesten huonoimpia, jotka sotkevat asiansa naisen tähden — niin kertovat sadut."
"Niin, Jumala paratkoon", sanoi Aashild. Hänen kasvonsa pehmenivät ja nuorentuivat. "Tuon puheen minä olen kuullut ennen, Erlend" — hän tarttui tämän päähän ja tukisti häntä.
Samassa riuhtaisi Ulv Haldorinpoika oven auki ja sulki sen sukkelasti takanansa:
"Taloon on tullut vieras, Erlend — sellainen, josta et välittäisi, luullakseni."
"Onko se Lauritsa Bjørgulfinpoika", kysyi Erlend ja hyppäsi pystyyn.
"Ei ole niin hyvin", vastasi renki. "Se on Eline Ormintytär."
* * * * *
Ovi aukaistiin ulkoa päin; nainen, joka tuli sisään, työnsi Ulvin tieltään ja astui tulta kohti. Kristiina katsoi Erlendiä. Ensin näytti siltä kuin tämä olisi vaipunut ja lysähtänyt kokoon, sitten hän oikaisi itsensä ja tuli tummanpunaiseksi.
"Mistä helvetin kattilasta sinä tulet tänne — mitä tahdot täältä?"
Aashild-rouva astui esiin ja lausui: