"Tiedäthän sinä, ettei isä pane vastaan, kun sinä pyydät minua häneltä", sanoi tyttö. "Minä olen jo varttunut neito, ja minut voi huoleti naittaa tänä vuonna."
Simon hätkähti vähän, mutta yritti nauraa:
"Joko sinä taas alat puhua pehmosia!"
"Kyllä sinä tiedät, ettei se sitä ole", sanoi tyttö luoden suuret silmänsä häneen. "Olen tietänyt kauan, että tänne Formoon minä mieluimmin tahdon. Miksi sinä olet suudellut minua ja pitänyt minua vähän väliä sylissäsi, ellet tahtoisi minua?"
"Kyllä minä tahdon sinut, Ramborg. Mutta en ole osannut ajatella, että niin sievä ja nuori neito olisi aiottu minulle. Minä olen seitsemäntoista vuotta sinua vanhempi — sinä et varmaan muista, että sinulla olisi tihrusilmäinen, pöhömahainen ukonrahjus, kun itse olet parhaassa iässä —"
"Minä olen parhaassa iässä nyt ", sanoi Ramborg säteilevänä, "etkä sinä ole vielä mikään ukonrahjus, Simon!"
"Rumakin minä olen — sinä väsyisit pian suutelemaan minua!"
"Sitä sinun on turha uskoa", vastasi tyttö nauraen kuten ennen ja kurotti suunsa Simonia kohden. Mutta Simon ei suudellut häntä.
"Minä en tahdo hyötyä sinun ymmärtämättömyydestäsi, hyvä ystävä. Lauritsa tahtoo sinut mukaansa etelään kesällä. Ellet ole muuttanut mieltä takaisin tullessasi, niin minä olen kiittävä Jumalaa ja Pyhää Neitsyttä onnesta, joka on parempi kuin mitä olin osannut odottaa — mutta sitoa en sinua tahdo, kaunis Ramborg."
* * * * *