"Mitä sinä siis tahdoit minusta, kun olit niin onnellisissa naimisissa?"
"Sanoinhan minä, ettet sinä saa mainita minun vaimoni nimeä —"
"Minun mieheni on yhtä hyvä kuin sinun vaimosi —"
"Sinä aloit itse puhua Baardista, ja juuri sinä pahimmin pilkkasit häntä", sanoi Erlend suutuksissaan. "Ja vaikka et olisi pilkannut häntä sanoilla — niin eipä hänen kunniansa ole kovin suuren arvoinen sinulle, kun saatoit ottaa itsellesi toisen miehen hänen ohellaan. Mutta Kristiina ei tule halvemmaksi minun rikoksestani."
"Tuotako sinä olet tullut sanomaan minulle — että rakastat Kristiinaa vaikka pidät minusta sen verran, että tahdot leikitellä kanssani —"
"En tiedä pidänkö sinusta — sinä osoitat pitäväsi minusta —"
"Mutta Kristiina ei ymmärrä antaa arvoa sinun rakkaudellesi!" pilkkasi toinen. "Kyllä minä olen nähnyt, miten viehkeästi hänen on tapana katsoa sinuun, Erlend —"
"Pidä suusi", huusi Erlend. "Ehkä hän tietääkin minkä arvoinen minä olen", sanoi hän kovasti ja katkerasti. "Me kaksi taidamme olla jokseenkin toistemme vertaiset —"
"Onko niin", kysyi Sunniva uhkaavasti, "että minä olen ruoska, jolla sinä tahdot suomia vaimoasi —?"
Erlend seisoi huohottaen: