"Sinulla oli parempi onni, Kristiina, kuin minun sisarellani."
"Niin, sinusta ei voine tuntua oikealta", sanoi Kristiina hiljaa, "että minulla on vaimon nimi ja pojallani aviolapsen. Olisi ollut oikein, jos minä olisin jäänyt yksin isättömine äpärineni —"
"Se olisi ollut kamalin sanoma, minkä minä olisin saattanut kuulla", sanoi Simon. "Minä suon sinulle kaikkea hyvää, Kristiina", lisäsi hän hiljemmin.
Tämän jälkeen hän kysyi tietä. Hän kertoi tulleensa pohjoiseen laivalla Tunsbergin kautta. "Minun täytyy nyt ratsastaa eteenpäin ja koettaa saavuttaa palvelijani."
"Finnkö sinulla on mukana?" kysyi Kristiina.
"Ei, Finn on nyt nainut mies eikä ole minun luonani enää. Vieläkö sinä muistat hänet?" kysyi Simon ilostuen hiukan.
"Onko Sigridin poika kaunis lapsi?" kysyi Kristiina katsoen Naakkvea.
"Niinhän nuo sanovat. Minusta kaikki kapalolapset ovat yhdennäköisiä", vastasi Simon.
"Sinulla ei ole itselläsi lapsia", sanoi Kristiina, ja häntä hymyilytti.
"Ei", vastasi toinen lyhyeen. Sitten hän sanoi hyvästit ja ratsasti pois.