"Mitä sinä kerroitkaan kerran silmäruohosta — olit kuullut sen abbedissalta luostarissa ollessasi — sen nimestä —"
"Tarkoitatko sitä, että sitä sanotaan monissa maissa pääskynkukaksi — aina Kreikanmereltä tänne pohjolanmaille asti?"
"Niin — sillä se puhkeaa kukkaan kaikissa maissa silloin kun pääskyset heräävät talviunestaan?" Simon sulki huulensa tiukempaan. Silloin hän on maannut mullassa jo kauan —.
"Tahdon saada lepopaikkani tämän kirkon viereen", hän sanoi, "jos käy niin, että minä kuolen nyt, Kristiina. Minä olen nyt niin rikas mies, että Andres luultavasti tulee olemaan jonkunlaisena mahtimiehenä täällä Formossa aikoinaan. Mahtaakohan tulla poika siitä lapsesta, jonka Ramborg saa minusta keväällä —? Olisin mielelläni elänyt niin kauan, että olisin nähnyt kaksi poikaa talossani —"
Kristiina sanoi lähettäneensä sanan etelään Dyfriniin siitä, että Simon oli tullut niin sairaaksi. Huomenna Gaute, sananviejä, kai on jo saanut asian toimitetuksi.
"Et suinkaan lähettänyt sitä lasta yksin matkalle?" kysyi Simon säikähtyneenä.
Ei ollut ollut saatavilla ketään, jonka hän olisi luullut kykenevän
pysymään Gauten matkassa, kun tämä ratsasti Raudenilla, vastasi
Kristiina. Simon sanoi, että siitä tulisi varmaan paha matka
Ramborgille — kunhan hän ei vain kiirehtisi enemmän kuin jaksaa.
"Mutta lapsiani tahtoisin kyllä mielelläni nähdä —"
Hetken perästä hän alkoi jälleen puhua lapsistaan. Hän mainitsi Arngjerdin — arvellen, oliko ehkä tehnyt väärin, kun ei ollut ottanut vastaan eikeniläisten tarjousta. Mutta mies tuntui hänestä kovin vanhalta — ja hän oli pelännyt sitäkin, että Grunde saattoi olla hiukan raju tullessaan juovuksiin. Arngjerdin hän olisi tahtonut asettaa mahdollisimman hyvän turvan taakse. Nyt jäisi Gyrdin ja Gudmundin tehtäväksi huolehtia hänen naimisiinmenostaan. "Sano veljilleni, Kristiina, minulta sellaiset terveiset, että heidän on huolellisesti harkittava tätä asiaa. Jos tahtoisit ottaa hänet luoksesi Jørundgaardiin joksikin aikaa, niin kiittäisin sinua siellä, missä makaan. Ja jos Ramborg menee uusiin naimisiin ennen kuin Arngjerd on miehelässä, niin saat ottaa hänet luoksesi, Kristiina. Ei sinun toki pidä luulla muuta kuin että Ramborg on ollut kiltti hänelle aina — mutta jos hänellä tulee olemaan sekä isäpuoli että äitipuoli, niin pelkään, että häntä tultaisiin pitämään enemmän palveluspiikana kuin — muistathan, että olin naimisissa Halfridin kanssa, kun tulin hänen isäkseen —"
Kristiina laski kätensä lempeästi Simonin kädelle ja lupasi tehdä tytön hyväksi kaiken mitä voi. Hän muisteli kaikkea näkemäänsä — vaikea oli niiden lasten asema, joilla oli mahtimies isänä ja jotka oli siitetty aviorikoksessa. Orm ja Margret, Ulf Haldorinpoika —. Hän silitteli hiljalleen Simonin kättä.
"Eihän nyt ole varma sekään, että sinä kuolet tällä kertaa, vävy", sanoi hän ja hymyili hiukan. Vielä saattoi häivähtää immen suloisen ja lempeän hymyn heijastus noille laihoille ankarille naisenkasvoille. Sinä suloinen nuori Kristiina —!