Hetken perästä hän pyysi, että Kristiina antaisi hänelle kuitenkin vähän juotavaa. "Mutta älä pane siihen paljon huumaavaa. Minun on puhuttava sinun kanssasi eräästä asiasta."
Hän joi ja makasi odottaen, että tuskat helpottaisivat sen verran, että hän jaksaisi puhua selvästi ja rauhallisesti Kristiinan kanssa.
"Etkö halua, että noudamme Sira Eirikin luoksesi — jotta hän voisi puhua sinulle sellaisia sanoja, jotka nyt voivat tuottaa sinulle lohdutusta?"
"Kyllä pian. Mutta on semmoista, minkä tahtoisin saada sanotuksi sinulle ensin."
Hän naurahti. Sitten hän virkkoi:
"Sano Erlend Nikulauksenpojalle, että niitä sanoja, jotka lausuin
hänelle viimeksi erotessamme, olen katunut joka päivä sen jälkeen.
Käyttäydyin miehuuttomasti ja pikkumaisesti lankoani kohtaan sinä yönä
—. Sano hänelle terveiseni ja pyydä häntä antamaan minulle anteeksi."
Kristiina istui pää kumarassa — Simon näki, että hän tuli hehkuvan punaiseksi liinansa alla.
"Viethän tämän sanan miehellesi?" kysyi Simon.
Kristiina nyökäytti hiukan. Silloin virkkoi Simon jälleen:
"Jos Erlend ei tule hautajaisiini, niin saat etsiä hänet käsiisi,
Kristiina, ja sanoa hänelle sen."