Naakkve aikoi vastata. Gaute kohotti kättään, katsoi nopeaan ja pyytävästi veljeensä. Mutta vanhin poika sanoi siitä huolimatta:
"Isä käski meidän sanoa tämän: sinä tiesit sitä lasta siitettäessä, kuinka rikas mies hän oli. Ja jollei hän ole tullut senjälkeen rikkaammaksi, niin ei hän ole myöskään tullut köyhemmäksi."
Kristiina kääntyi pois poikien luota ja meni hitaasti tuparakennukseen. Raskaasti ja väsyneesti hän istuutui penkille ikkunan alle, josta kevätaurinko oli jo sulattanut pois jään ja kuuran.
— Tosin oli niin. Hän oli kerjännyt mieheltään saada nukkua tämän sylissä — ensin. Mutta Erlend ei tehnyt kauniisti muistuttaessaan hänelle siitä nyt. Hänen mielestään Erlend ei tehnyt kauniisti lähettäessään hänelle tämän vastauksen heidän poikiensa mukana —.
* * * * *
Kevätsää jatkui yhtä mittaa. Tuli etelätuuli ja puhalsi viikon ajan — virta paisui, tuli suureksi ja kohisevaksi. Rinteillä suli ja solisi, tuntureilla tapahtui lumenvieremiä. Sitten tuli jälleen päivänpaistetta.
Kristiina seisoi ulkona rakennusten takana sinertävän harmaassa illassa. Metsikkö vainion alalaidassa oli täynnään linnunlaulua. Gaute ja kaksoset olivat lähteneet ylös karjamajalle — aikoivat teeriä ampumaan. Lintujen kisailun melu kuului taloon asti kaikilta rinteiltä aamuisin.
Kristiina painoi käsiään rintansa alle. Nyt oli enää vain lyhyt aika — hänen täytyi kestää se loppuun kärsivällisesti. Hän oli kai usein ollut tuikea ja hankala elämänkumppani hänkin —. Kohtuuton huolehtimisessaan lasten vuoksi — ruikuttava, kuten Erlend oli sanonut. Kuitenkin hänestä tuntui, että Erlend oli nyt tyly. Mutta nyt oli pian se aika, jolloin Erlendin täytyi tulla hänen luokseen — sen tiesi tämä itsekin.
Päivänpaiste ja sadekuurot vuorottelivat. Eräänä iltapäivänä huusivat pojat häntä. He seisoivat pihalla kaikki seitsemän ynnä koko palveluskunta. Laakson poikki kaartui kolme sateenkaarta, sisimmän toinen pää oli juuri Formon rakennusten kohdalla; se oli aivan kokonainen ja loistavan värikäs; molemmat ulommaiset olivat heikompia ja häipyivät ylinnä olemattomiin —.
Vielä heidän seisoessaan tuota ihmeellisen kaunista ilmiötä tähystelemässä harmaantui ja tummui ilta. Etelästä läheni tupruava lumipyry. Se syyti lunta niin että koko maailma tuli valkoiseksi lyhyessä hetkessä.