"Siitä on kauan, kun minulla on ollut ystäviä tämän seudun talollisten joukossa — vähän olen minä seurustellut täkäläisten ihmisten kanssa viime vuosina. Kuitenkaan en ole tiennyt ennen kuin nyt, että kaikki näyttävät olevan vihamiehiäni. Mutta minä kävin kirkossa joka messupäivä", sanoi nainen.
"Kyllä — ja verhosit itsesi paksuihin kaapuihin ja pu'it itsesi niin, ettei voitaisi nähdä sinun käyvän paksuksi vyötäröltä —"
"En kummemmin kuin jokainen nainen tekee — itsekukin haluaa näyttää miellyttävältä ihmisten joukossa", vastasi Kristiina lyhyeen.
Pappi lausui jälleen:
"Jos lapsi olisi ollut miehesi, kuten sanot — silloin et kai olisi pitänyt sitä niin huonosti, että sait sen kuolemaan huonolla hoidollasi."
Toinen nuorista Hamarin papeista astui esiin ja tarttui nopeasti Kristiinaan. Silmänräpäystä myöhemmin seisoi tämä jälleen kuten ennenkin, kalpeana ja suorana — kiittäen pappia kumarruksella.
Sira Solmund puhui jälleen kiivaasti:
"Sen sanoivat Jørundgaardin palvelustytöt — sisareni, joka kävi talossa, näki sen myös — tämä nainen kulki siellä ja maito tiukkui hänen rinnoistaan niin että hänen röijynsä oli läpimärkä — mutta jokainen nainen, joka on nähnyt lapsen ruumiin, voi todistaa, että se kuoli nälkään —"
Piispa Halvard huiskautti kättään:
"Tämä riittää, Sira Solmund. Meidän on pysyttävä siinä asiassa, joka on käsillä, ja se on, eikö Jardtrud Herbrandintyttärellä ollut muuta esiintuotavana syyttäessään miestään kuin että hän oli kuullut kulkupuheita, joita tämä emäntä sanoo valheiksi — ja voiko Kristiina kumota nämä kulkupuheet. — Ei kai kukaan sano, että hän on tehnyt väkivaltaa lapselleen —"