"Ivar-kulta! Noin nuorena — et suinkaan liene tehnyt mitään mielettömyyksiä!"
Ivar pyysi äitiään kuulemaan. Se oli eräs nuorehko leski, Signe Gamalintytär Rognheimin talosta Fauskarista. Talo oli kuuden veromarkan kokoinen ja suurimmaksi osaksi hänen yksityistä omaisuuttaan; hän oli perinyt ainoan lapsensa. Mutta hän joutui oikeudenkäyntiin miehen sukulaisten kanssa, ja Inge Fluga oli koettanut hankkia itselleen kaikenlaista laitonta etua siitä, että auttoi leskeä saamaan oikeutensa. Ivar oli siitä suuttunut, oli ottanut naisen asiat huoltaakseen ja seurannut häntä itse piispan luo, sillä Halvard-herra oli aina osoittanut Ivarille isällistä suopeutta, milloin oli tätä tavannut. Inge Munaninpojan menettely asiassa ei sietänyt tarkkaa tutkimusta — mutta hän oli osannut pysyä ystävyydessä seudun isoisten kanssa ja säikyttää rahvaan pelkäämään häntä — ja piispan hän oli häikäissyt suurella taitavuudella; Munanin tähden ei kai Halvard-herrakaan halunnut olla erittäin ankara. Mutta nyt ei asia luontunut hänelle hyväksi — joten pikkuserkukset olivat eronneet täydessä vihollisuudessa, kun Ivar otti hevosensa ja lähti pois Inge Flugan talosta. Sitten oli hänen mieleensä kuitenkin johtunut tehdä vierailu Rognheimiin, ennen kuin hän poistuisi seudulta. Se tapahtui pääsiäisen aikaan, ja siitä saakka hän oli ollut Signen luona — auttanut tätä kevätaikana talontoimissa — ja nyt he olivat sopineet siitä, että Ivar naisi hänet. Hänen mielestään Ivar Erlendinpoika ei ollut liian nuori hänen miehekseen ja etujensa puoltajaksi. Ja piispa oli hänelle suosiollinen, kuten sanottu, — vielä hän oli tosin liian nuori ja oppimaton, jotta Halvard-herra voisi uskoa hänelle mitään asioita, mutta Ivar arveli kyllä selviytyvänsä hyvin, jos hän naimiskaupan kautta tulisi Rognheimin isännäksi.
Kristiina istui ja sormeili avainkimppua helmassaan. Tuohan oli järkevää puhetta. Ja Inge Fluga ei tietysti ollut ansainnut parempaa. Mutta häntä ajattelutti, mitä vanha poloinen Munan Baardinpoika siitä sanoisi.
Morsiamesta sai äiti tietää, että Signe oli kolmenkymmenen vuoden vanha, halpaa ja köyhää sukua, mutta hänen ensimmäinen miehensä oli päässyt varallisuuteen, joten leski eli nyt vauraissa oloissa, ja itse hän oli kunniallinen, siivo ja kelpo nainen.
Nikulaus ja Gaute lähtivät Ivarin mukana etelään katsomaan leskeä, mutta Kristiina tahtoi jäädä kotiin Bjørgulfin luo. Kun pojat palasivat kotiin, saattoi Naakkve ilmoittaa äidilleen, että nyt oli Ivar kihlannut Signe Gamalintyttären. Häät pidettäisiin Rognheimissä syksyllä.
* * * * *
Jonkin aikaa kotiinpaluunsa jälkeen tuli Naakkve äitinsä luo eräänä iltana, kun tämä istui kutomatuvassa ompelemassa. Hän veti salvan kiinni perässään. Sitten hän sanoi, että nyt kun Gaute oli kahdenkymmenen vuoden vanha ja Ivarkin naimisiin mennessään tuli täysivaltaiseksi, aikoivat hän ja Bjørgulf jo syksyllä lähteä pohjoiseen pyytääkseen päästä alokkaina luostariin. Kristiina ei vastannut erikoisempaa, ja he puhuivat sitten vain siitä, millä tavoin järjestettäisiin se, mitä vanhimmat veljet nyt tahtoisivat erottaa pesästä.
Mutta pari päivää myöhemmin kävivät kutsujat Jørundgaardissa — Skjennen Aasmund pitäisi pojantyttärensä Tordiksen kihlajaiset erään kunnollisen dovrelaisen talokkaanpojan kanssa.
Naakkve tuli äitinsä luo kutomatupaan sinäkin iltana, ja jälleen hän salpasi oven jälkeensä. Hän istuutui lieden reunalle ja kaiveli oksalla hiillosta — Kristiina oli virittänyt pienen tulen, sillä yöt olivat kylmiä sinä kesänä.
"Ei muuta kuin pitoja ja juhlimista, äiti", sanoi hän naurahtaen.
"Kihlajaiset Rognheimissä ja kihlajaiset Skjennessä, ja sitten tulee
Ivarin häät — kun Tordis ratsastaa morsiussaatossa, en minä taida olla
mukana — silloin olen kai jo pukenut ylleni luostarivaatteet —"