"Sinä et itsekään ole siis syytön", kysyi Kristiina, "siihen, ettet ehdi naimisiin ennen kuin lapsesi tulee maailmaan?"
"Jos olen voinut karata kotoani Gauten kanssa, niin — Ei suinkaan kukaan usko hänen panneen paljastettua miekkaa välillemme sänkyyn öisin —."
"Eikö hän ensinkään ole kysynyt sinua omaisiltasi?" kysyi Kristiina.
"Ei, me tiesimme sen olevan turhaa, vaikka Gaute olisi ollut paljon rikkaampikin kuin hän on." Jofrid purskahti jälleen nauruun. "Katsokaas, äiti, isä luulee ymmärtävänsä hevoskauppaa paremmin kuin kukaan muu. Mutta sen on oltava paljon valppaampi kuin isä, joka aikoo puijata Gaute Erlendinpojan hevosenvaihdossa —"
Kristiina ei voinut olla hymyilemättä — niin ilottomalla mielellä kuin hän olikin.
"Minä en tunne lakia niin tarkoin näissä asioissa", sanoi hän vakavasti, "mutta en ole varma siitä, Jofrid, onko Gauten helppo päästä sellaiseen sovintoon, jota sinä sanot hyväksi. Jos Gaute julistetaan lainsuojattomaksi ja isäsi ottaa sinut kotiinsa, antaa sinun tuntea vihansa — tai vaatii sinua menemään luostariin syntejäsi sovittamaan?-"
"Ei hän voi panna minua luostariin antamatta mukaani niin runsaita lahjoja, että tulee huokeammaksi ja kunniallisemmaksi hänen tehdä sovinto Gauten kanssa ja ottaa sakot: ymmärrättehän, että silloin ei hänen tarvitse kustantaa myötäjäisiä naittaessaan minut. Että minä pääsen perinnölle sisarteni kanssa, siihen arvelen Olavin, sisareni miehen, myöntyvän. Muuten saavat omaiseni ottaa myös tämän minun lapseni hoivaansa. Ja minä luulen, että isä ajattelee kahteen kertaan ennen kuin koettaa ottaa minut kotiin Hovlandiin äpärälapsen kanssa — antaakseen minun tuntea vihansa — hän tuntee minut —
"Minäkään en tiedä kovin paljon laista, mutta minä tunnen isäni ja tunnen Gauten. Ja nyt on kulunut jo siksi pitkä aika, että tuo juttu voi tuskin tulla esiin ennen kuin minä itsekin olen taas kevyt ja terve; silloin, äiti, ette olekaan näkevä minun itkevän! Ehei, Gaute saa kyllä aikaan sovinnon sellaisilla ehdoilla kuin —.
"Ei, äiti — Gaute, joka on valtaherrain ja kuningasten juurta — ja te olette peräisin maan parhaista suvuista: jos teidän täytyikin kärsiä se, että poikanne vajosivat alas siitä asemasta, johon he olivat syntyneet, niin tulette jälleen näkemään jälkeläistenne menestyksenkin minun ja Gauten lapsissa —"
Kristiina istui vaiti. Saattoi kyllä olla uskottavaa, että kävisi niinkuin Jofrid tahtoi — hän ymmärsi, ettei hänen olisi tarvinnut huolehtia Jofridista niin kovin. Hän oli tullut nyt kovin laihaksi kasvoiltaan — posken pehmeä pyöreys oli kulunut kokonaan pois, ja silloin näkyi paremmin, miten suuri ja voimakas alaleuka hänellä oli.