Juuri kun he siten istuivat, ilmestyi Jofrid ovelle:
"Oletteko te ottanut hänet sisään — eihän se ollut tarpeellista, äiti — minä olin vain ylistuvassa."
Kristiina mainitsi onnettomuudesta, joka Erlendille oli sattunut ulkona: "Etkö kuullut sen parkumista?"
Jofrid kiitti anoppia "— mutta nyt me emme enää häiritse teitä kauempaa —" Ja hän otti lapsen, joka nyt kurotteli äitiään kohti pyrkien tämän syliin, ja meni ulos.
Kristiina korjasi pois hunajarasian. Sitten hän jäi istumaan toimettomana. Arkut kuistilla saivat odottaa kunnes Ingrid tulisi sisään.
* * * * *
Tarkoitus oli ollut, että hän saisi Frida Styrkaarintyttären palvelijakseen muutettuaan vanhaantupaan. Mutta Frida joutuikin naimisiin erään Helge Dukin seurassa olleen miehen kanssa — mies oli nuori ja olisi hyvin voinut olla hänen poikansa.
"Meidän puolessa ollaan totuttu siihen, että alaisemme kuuntelevat isäntäväkeään, silloin kun nämä neuvovat heitä heidän omaksi parhaakseen", sanoi Jofrid, kun Kristiina ihmetteli tuon avioliiton syntyä.
"Ja tällä seudulla", sanoi Kristiina, "ovat pieneläjät tottuneet kuulemaan meitä vain niin kauan kuin me olemme järjellisiä ja seuraavat neuvoamme vain silloin kun se on yhtä paljon heidän hyödykseen kuin meidän eduksemme. Minä annan sinulle hyvän neuvon, Jofrid, että muistat tämän."
"Niin se on kuin äiti sanoo", virkkoi Gaute, mutta hyvin säyseästi.