Tosin hän tiesi joitakin kasvuiässä olevia neitoja, jotka olisivat voineet sopia — rikkautensa ja sukunsa puolesta — mutta heidän isänsä olivat pysyneet poissa henkivartiopalveluksesta ja maatuneet tiloilleen. Hän ei voinut kärsiä ajatusta, että hän ja Erlend saattaisivat saada epäävän vastauksen tehdessään naimatarjouksen noille maalaispohatoille. Simon Darre olisi ollut hyvä puhemies — nyt oli kuitenkin Erlend karkottanut tuon auttajan.
Kirkon palvelukseen hän ei luullut yhdelläkään pojallaan olevan halua — ellei Gautella kenties tai Lauritsalla. Mutta Lauritsa oli vielä kovin pieni. Ja Gaute oli ainoa hänen pojistaan, josta oli hiukan apua kartanon töissä.
* * * * *
Lumi ja myrskyt olivat runnelleet aitoja tänä vuonna, ja ristinmessun aikaan satanut lumi myöhästytti töitä, joten täytyi pitää kovaa kiirettä, jos mieli saada kaikki valmiiksi aikanaan. Sentähden lähetti Kristiina eräänä päivänä Naakkven ja Bjørgulfin korjaamaan maantien laidassa olevan pellon viereistä aitaa.
Puolenpäivän aikaan lähti äiti katsomaan, miten pojat selviäisivät tuosta tavattomasta työstä. Bjørgulf teki työtä kartanon puolella — Kristiina seisahtui hetkeksi puhelemaan hänen kanssaan. Sitten hän meni edelleen pellon pohjoislaitaa kohti. Silloin hän näki Naakkven seisovan puhelemassa naisen kanssa, joka oli ratsun selässä aivan aidan ääressä. Naakkve taputti hevosta, tarttui sitten tyttöä nilkkaan ja antoi sitten aivan, kuin huomaamatta, kätensä liukua ylemmäksi tytön säärtä pitkin hameen alla.
Neito näki ensiksi kartanonrouvan; hän punastui ja sanoi jotakin Naakkvelle. Tämä veti kiireesti kätensä pois ja oli hiukan hämmentyneen näköinen. Tyttö aikoi nyt ratsastaa edelleen, mutta Kristiina tervehti häntä ja puhui sitten jonkun sanan hänen kanssaan kysyen sukulaisvaimonsa vointia — tämä oli Ulvsvoldin emännän sisarentytär ja oli äskettäin tullut vieraisille taloon. Kristiina oli olevinaan aivan kuin hän ei olisi huomannut mitään ja jäi sitten puhumaan Naakkven kanssa aidanteosta, neidon ajettua pois.
Ei kulunut paljoakaan aikaa ennen kuin Kristiina joutui Ulvsvoldiin kahdeksi viikoksi emännän maatessa lapsivuoteessa, jonka jälkeen hän oli hyvin sairas. Kristiina oli naapurivaimo, ja hänet kutsuttiin sinne, koska hänet tunnettiin seudun taitavimmaksi lääkenaiseksi. Silloin Naakkve kävi useasti äitinsä luona, milloin milläkin asialla, ja tuo sisarentytär, Eyvor Haakonintytär, keksi silloin aina jotakin syytä päästä tapaamaan Naakkvea ja puhelemaan tämän kanssa. Se ei ollut Kristiinan mieleen — hän ei pitänyt tytöstä eikä voinut pitää Eyvoria kauniinakaan, kuten hän oli kuullut useimpien miesten pitävän. Hän oli iloinen kuullessaan Eyvorin palanneen kotiinsa Raumsdaliin.
Mutta hän ei luullut Naakkven välittäneen Eyvorista, varsinkin kun hän kuuli Fridan hölpöttävän Loptsgaardin tyttärestä, Aasta Audunintyttärestä, ja kiusoittelevan Naakkvea tällä.
Ollessaan kerran panimotuvassa keittämässä katajavettä Kristiina kuuli Fridan taas vatkuttavan samaa. Naakkve seisoi Gauten ja isän kanssa takapihalla; he veistivät venettä, jonka aikoivat kalaveneekseen tunturilammelle — Erlend oli jotakuinkin hyvä veneentekijä. Naakkve suuttui, mutta sitten alkoi Gautekin kiusoitella — Aasta ei ollut hullumpi naimakauppa, sanoi hän.
"Ota itse hänet, jos hän on sinusta niin sopiva", virkkoi veli kiivaasti.