"Saattaa olla", vastasi Arnvid. "Mutta hän sanoi minulle vastikään aikoneensa tehdä niin."
"Pidä suusi, Arnvid", puuttui Einar taas puheeseen, "me tunnemme sinun ystävyytesi Olavia kohtaan — ei olisi hyödyksi sinulle, jos penkoisimme sitä. Sinä olet tuonut kaiken tuolle lellikillesi — jopa lapsen iässä olevan sukulaisesikin —."
Arnvid kumartui uhkaavasti toista kohti:
"Einar, varo kieltäsi nyt!"
"En, piru vie, minä välitä moisesta hapanneesta lukutoukasta. Sinun ystävyytesi tätä valkopintaista poikaa kohtaan taitaa ollakin kaunis juttu. Olemme mekin kuulleet yhtä ja toista siitä ystävyydestä, mitä te opitte papin koulussa —."
Arnvid tarttui Einarin molempiin ranteisiin ja väänsi niitä, kunnes toinen vaipui polvilleen päästäen kirouksen ja ähkäisten tuskasta ja raivosta. Silloin astui Haftor väliin. — Kolbeininpoikien rengit istuivat asemillaan — heitä ei näyttänyt haluttavan sekaantua herrainsa riitoihin. Einar Kolbeininpoika pääsi pystyyn taas hieroskellen ja oikoen käsivarsiaan ja käsiään ja kiroillen samalla hiljaa ja hartaasti.
Olavin katse siirtyi miehestä mieheen. Hän ei ymmärtänyt oikein — mutta tunsi, kuin hänen sydäntään olisi kouristanut. Hän oli saattanut Arnvidin pahempaan pulaan kuin oli osannut aavistaa; toiset hyökkäsivät hänen ystävänsä kimppuun verisesti pilkaten ja häväisten. Hänestä tuntui pahalta katsoa Arnvidin kasvoja, etupäässä siksi, ettei hän saanut selvää siitä, mitä niistä kuvastui. Sitten suuttumus sai hänet valtaansa, leimahti ilmiliekkiin ja nieli kaikki muut tunteet.
Einar alkoi taas käyttää kieltään tietäessään veljensä ja serkkunsa seisovan takanaan. Hän sanoi jotakin — Olav ei kuullut mitä. Arnvidin kasvot puristuivat aivan kuin muhkulle — sitten hän iski nyrkillään Einaria leuan alle, niin että tämä kaatui takaperin pitkin pituuttaan romahtaen pöydän vieressä olevaa penkkiä vasten.
Maallikkoveli oli syöksynyt miehiä erottamaan; hän auttoi Einar
Kolbeininpojan jaloilleen ja kuivasi hänestä veren huutaen toisille:
"Tiedättehän te, että on rikos rikkoa rauha meidän talossamme — onko tämä soveliasta suurisukuisille miehille!"