Parlatorio oli jo jokseenkin hämärä, sillä tuli oli laimennut liedellä. Olav katsoi mustavalkopukuisia munkkeja, joita oli kerääntynyt hänen ympärilleen — pyyhkäisi kerran kasvojaan, antoi kätensä vaipua ja jäi seisomaan kirveeseen nojaten. Hän oli täynnä ihmetystä siitä, että tämä oli todella totta.
Joku sytytti kynttilän liedestä ja kantoi sen penkille, missä veli Vegard ja eräs toinen munkki hoitivat Einaria. Hän hengitti vielä; hänen kurkustaan kuului röhinää, aivan kuin juopuneelta, joka rupeaa oksentamaan. Olav kuuli toisten sanovan, että pahin verenvuoto oli sisässä, rinnassa. Ja veli Vegard katsahti kerran Olaviin niin kummasti. — Sitten hän kuuli priorin puhuttelevan häntä sekä kysyvän, hänkö oli ensiksi rikkonut rauhan.
"Niin, minä iskin ensiksi Einar Kolbeininpoikaa. Mutta rauhan laita on kaiken iltaa ollut niin ja näin — jo kauan ennen kuin minä rikoin sen. Lopulta Einar herjasi meitä semmoisilla puheilla, että tartuimme aseisiin."
"Niin on asia", sanoi maallikkoveli. Hän oli iäkäs talonpoika, joka vasta äsken oli tullut luostariin. "Einar lausui sellaisia sanoja, että entisaikaan jokainen olisi sanonut hänen syystä saaneen tuomionsa Olavin kädestä."
Haftor seisoi veljensä vieressä; hän kääntyi ja sanoi kylmästi hymyillen:
"Niin, siltähän se näyttää tässä talossa — ja piispankartanossa. Koska nämä molemmat ovat piispan miehiä — sydämineen, sieluineen. Mutta mitäpä jos tämän maan mahtavat pian kyllästyvät koko leikkiin — siihen, että jokainen pappi, joka luulee itsellään olevan vähänkin valtaa, käyttää sitä pahimpien ilkityöntekijäin ja lainrikkojain suojaksi."
"Tuo on valhetta, Haftor", sanoi priori, "emme me, Herran palvelijat, tahdo suojella ilkityöntekijöitä kauemmin kuin laki sallii. Velvollisuutemme on saada rikos rangaistuksi lain mukaan, mutta ei siten, että sitä seuraa kosto ja uudet rikokset loppumattomiin."
Haftor sanoi halveksivasti:
"Nämä teidän uudet lakinne ovat roskalakeja. Entinen laki soveltui paremmin kunniantuntoisille miehille — mutta nämä uudet kelpaavat paremmin Olavin tapaisille miehille, jotka raiskaavat parhaiden sukujen tyttäret ja hakkaavat maahan heidän sukulaisensa, kun nämä nousevat vaatimaan hyvitystä."
Priori kohautti olkaansa.