"Mitä te tahdotte hänestä?"
"Emme me tahdo mitään pahaa", sanoi Arnvid, "mutta pahastipa hän on sotkenut asiansa. Sinun täytyy lähteä minun kanssani, Ingunn, minun talooni Miklebøhon, sillä ymmärräthän, että nyt on Torfinn-herran vaikea olla antamatta sinua takaisin sukulaistesi huostaan."
"Entä Olav?" kysyi hän uudelleen.
Asbjørn pappi huokasi toivottomasti:
"Mikä voima hänet lennättikään tänne — ei suinkaan tuo tuossa voi pitää suutansa lukossa siitä, mitä hän saa tietää."
"Kyllä voi, kun hän tietää sen olevan Olavin parhaaksi. Ingunn, sinun täytyy ymmärtää, että tämä pappi ja minä panemme alttiiksi paljon ruvetessamme salaamaan murhamiestä ja auttamaan häntä pakoon."
"Kyllä minä osaan olla vaiti", sanoi Ingunn vakavasti. Hän astui syrjään ja meni sängyn ääreen, jossa katsoi nukkuvaa kotvan aikaa kuten äiti, joka ei henno herättää lastansa.
Pappi tuumi mielessään, että oli hän sittenkin koko kaunis. Hän oli pannut merkille, että ne naiset, joiden takia nuoret pojat tekevät syntiä ja tyhmyyksiä, ovat harvoin sellaisia, että järkevä, tyyni mies voi havaita heissä mitään erinomaista. Ja tästä naisesta hän oli pitänyt harvinaisen vähän: tämä Ingunn Steinfinnintytär oli näyttänyt laiskalta ja keveäluontoiselta naiselta, tarmottomalta ja hemmotellulta, sellaiselta, joka ei kelvannut muuhun kuin saattamaan harmia ja häiriötä miehille. Mutta nyt pappi ajatteli, että ehkäpä Ingunn sentään oli parempi kuin miksi hän oli tätä arvellut; ehkä hänestä luontuisi kelpo vaimo, kun ikää karttuisi ja mieli vakaantuisi. Hän oli ainakin puolestaan käyttäytynyt ihmisiksi, ja hän katsoi ystäväänsä kuin olisi pitänyt tästä uskollisesti. Ja kaunis hän oli, sitä ei voinut kieltää —.
Olav oli tuiki nuoren ja viattoman näköinen maatessaan siinä valkoiset, jäntevät käsivarret niskan alla ja vaalea tukka levällään pieluksen ruskealla villapäällisellä. Hän nukkui rauhallisesti kuin lapsi. Mutta samassa silmänräpäyksessä, jona Ingunn kosketti hänen olkapäätään ja herätti hänet, hän kavahti istualleen täysin valveilla, veti polvet pystyyn ja jäi kädet niiden ympärillä istumaan sänkyyn katsellen tyynesti molempia miehiä.
"Oletteko tulleet tänne noutamaan minua?"