"Arnvid on tullut viemään sinun vaimosi luokseen. Minä —", hän katsoi toisiin. "Luulisin olevan parasta puhua ensin kahden kesken Olavin kanssa".
Arnvid tarttui Ingunnin käteen ja vei hänet istumaan huoneen taimpaan nurkkaan. Asbjørn Allfeit istuutui sängyn laidalle Olavin viereen. Olav kysyi vakavasti:
"Mitä Torfinn-herra sanoo tästä? Oli paha, että jouduin maksamaan hänen vieraanvaraisuutensa näin huonosti."
"Niin, nyt sinä sanoit suuremman totuuden kuin tiedätkään. Ja siksi sinun on koetettava pyrkiä maasta pois."
"Pitääkö minun paeta maasta?" kysyi Olav venyttäen. "Ilman että asiaa tutkitaan —? Onko Torfinn-herra sanonut, että minun on tehtävä niin?"
"Ei, vaan minä sanon sen. Piispa ja vouti tietävät tuskin vielä mitään koko asiasta — Einar on kuollut — me odotamme heitä kotiin vasta huomenna. Ja minä sain Audunin talonväen käsittämään, että koska he eivät olleet pitäneet sinusta paremmin kiinni, he saavat olla puhumatta siitä Kolbeinille siihen asti, kunnes vouti itse sen tekee. Sinua haetaan parastaikaa, mutta tässä ilmassa hakijat tuskin ovat lähteneet tänne asti, ja nyt on kohta yö. Joka tapauksessa meidän täytyy uskaltaa Jumalan avulla jäädä tänne puoliväliin yötä, — kunnes kuu on noussut — että ilma selkenee ja tulee hanki. Guttorm vanhus lähtee oppaaksi näyttämään tietä. Ja koska olette kumpikin hyviä suksimiehiä, pitäisi teidän ehtiä Solbergaan kolmannen päivän iltana. Siellä, minun sisareni luona, et saa viipyä enempää kuin on välttämätöntä, ja sinun on pysyttävä piilossa, kunnes Sven Birgerinpoika hankkii sinulle turvapaikan jossakin sielläpäin."
"Mutta voiko olla viisasta, että minä lähden maasta, ennen kuin minut on tuomittu lähtemään?" kysyi Olav.
"Koska olet lähtenyt karkuun, täytyy sinun yrittää eteenpäin", sanoi pappi. "Vai onko sinusta hauskempi, että ihmiset alkavat sanoa sinun karanneen vankeudesta päästäksesi tänne taputtelemaan vaimoasi? Ei sinun tarvitse ollenkaan katsoa minuun noin julmasti —.
"Sinä olet nuori ja lyhytjärkinen etkä ajattele muuta kuin omia asioitasi; se kuuluu sinun ikäistesi luonteeseen. Et suinkaan sinä ole ajatellut sitäkään, että Torfinn-herran kaltaisella miehellä saattaa olla mielessä monta muuta tärkeämpää asiaa kuin miten sinä saisit nauttia Ingunnista ja hänen omaisuudestaan. Koko sinun asiasi sattui sopimattomaan aikaan — et olisi voinut keksiä huonompaa aikaa vaivataksesi piispaa huolillasi —."
"Se oli Arnvidin neuvo", keskeytti Olav.