"En minä tahdo sinulle pahaa, ole varma siitä. Mutta minun mielestäni olisi parempi sinulle itsellesi, että pääsisit naimisiin ja saisit oman kodin hoidettavaksesi. Parempi kuin kulkea täällä ja kuihtua —"
Ingunn sysäsi hänet sopivasti syrjään samalla kun hän melkein nosti isoäidin yli kynnyksen, sulki oven jälkeensä ja salpasi Ivarin ulos.
Hän riisui vanhuksen ja auttoi hänet vuoteeseen, luki iltarukouksen
yhdessä hänen kanssaan, polvillaan isoäidin vuoteen vieressä.
Aasa-muori oli nyt aivan voimaton tavattoman ponnistuksen jälkeen.
Ingunn puuhaili vielä hiukan sisällä ennen kuin kävi nukkumaan.
Hän oli paitasillaan ja oli juuri vuoteelle menossa, kun ovelle hiljaa koputettiin. Ingunn meni ja aukaisi salvan — ja näki miehen hahmon seisovan ulkona lumessa, tummana tähtitaivasta vasten. Jo ennen kuin tämä oli avannut suunsa, tiesi Ingunn, että siellä oli uusi kosija, ja hän tunsi mielensä kummallisen juhlalliseksi, samalla kun häntä hiukan pelotti. Mutta tapahtuihan edes jotakin!
Tulija oli, kuten hän arvasi, Gudmund Joninpoika. Tämä kysyi:
"Olitko jo vuoteessa? Saisinkohan hiukan jutella kanssasi tänä iltana?
Sillä on vähän niinkuin kiire, näetkös."
"No sitten saat astua sisään. Emmehän me voi seisoa täällä kylmässä —"
"Mene sinä vain vuoteeseen", sanoi Gudmund päästyään sisälle ja nähtyään, miten vähissä pukimissa Ingunn oli. "Ehkä saan käydä tähän sängyn laidalle, niin voimme paremmin jutella?"
Ensin he tarinoivat hiukan ilmasta ja Haakon Gautinpojasta, joka nyt ajatteli asettua asumaan Frettasteiniin, ja Haftorista, joka aikoi muuttaa kotiin isänsä luo. Ingunnia miellytti Gudmundin ääni ja hänen rauhallinen, hyväntahtoinen käyttäytymisensä. Eikä hän voinut sille mitään, että häntä miellytti myös maata täällä pimeässä ja jutella kosijan kanssa rauhallisesti ja siivosti. Oli niin kauan siitä, kun joku oli häntä hakenut tai välittänyt puhutella häntä hänen itsensä vuoksi. Mitäpä siitä, jos hänen täytyi sanoa, että Gudmundin kosinta oli hyödytön — tuntui kuin ylennykseltä se, että Gudmundin säätyinen mies oli iskenyt silmänsä häneen, vaikka hänen omat sukulaisensa olivat tehneet hänestä loiseläjän.
"Ja sitten minä olisin vielä kysynyt sinulta erästä asiaa", sanoi hänen vieraansa lopuksi. "Oliko vakaa tarkoituksesi, mitä tänä iltana puhuit."