"Arvaat sen itsekin", sanoi Arnvid lyhyeen.
Olav ei virkkanut enempää. Arnvid kävi istumaan, ja molemmat olivat ääneti. Kotvan kuluttua toi palveleva veli olutta ja leipää tulokkaalle. Arnvid joi, mutta ei voinut syödä. Munkki jäi seisomaan vähäksi aikaa puhellen Arnvidin kanssa — Olav istui vain eteensä tuijottaen. Kun veli oli mennyt, jäivät nuo kaksi taas istumaan ääneti.
Viimein Arnvid sanoi:
"Miten aiot tehdä sakkorahojesi suhteen, Olav? Annatko minulle ja Ivarille vallan hoitaa asiasi loppuun? Sillä ei suinkaan sinulla nyt ole halua tulla kesällä pohjoiseen tapaamaan Haftoria?"
"En ymmärrä, miten voisin olla tulematta", vastasi Olav. "Eihän Ingunn voi tulla yksin läpi puolen Norjan minun luokseni. Ja saattaisihan olla mahdollista, että hänelle olisi tulossa toinen lapsi, kun hän saapuisi perille —." Olav hymyili ilkeästi. "Ehei, varminta lienee, että itse otan hänet huostaani niin pian kuin suinkin."
Vähän ajan kuluttua Arnvid sanoi hiljaa ja järkyttyneenä:
"Mitä sinä tuolla tarkoitat?"
Olav nauroi.
"Aiotko ottaa hänet luoksesi tämän jälkeen?" kysyi Arnvid hiljaa.
"Kai sinun pitäisi se tietää, kun olet melkein valmis pappi", sanoi
Olav pilkallisesti. "Etten saa eroa hänestä."