"Ei Bergissä kukaan usko muuta kuin että hylkäät hänet."
Olav jäi istumaan entiseen asentoonsa. Arnvid ei uskaltanut kertoa, mitä hänen mielessään liikkui. Silloin Olav itse äkkiä ryhtyi puhumaan:
"Sanoin hänelle, että tulisin takaisin. — Hän on ollut puolipakana ikänsä kaiken, mutta luulin hänen ymmärtävän toki sen verran, että me olemme sidotut toisiimme elämän ajaksi —."
Arnvid virkkoi:
"Kun hänet tahdottiin naittaa Gudmund Joninpojalle — tiedäthän, että se olisi ollut mainio naimakauppa — puhui hän aivan kuin olisi ymmärtänyt sen täydellisesti."
"Heh. Mutta nyt, kun hän itse on syönyt sanansa, luulee hän minun hylkäävän kaiken, minkä olen luvannut pitää Jumalan ja kunnon miesten silmien edessä —?"
"Hän uskoo kuolevansa, luulen minä."
"Silloin pääsisimmekin helpommalla, niin hän kuin minä."
Arnvid ei vastannut mitään. Sitten Olav sanoi:
"Lupasin kerran sinulle, etten koskaan pettäisi sukulaisnaistasi.
Muistatko?"