Ingunn synnytti lapsen kolmantena päivänä Halvardinmessun jälkeen. Toran nostaessa vastasyntyneen lattialta tarttui äiti käsillään päähänsä ja huusi aivan kuin tahtomatta kuulla tai nähdä mitään.
Kun hänet oli saatettu sänkyyn, kantoi Tora valmiiksipuetun lapsen hänen luokseen:
"Katsohan toki sentään poikaasi, sisko. Se on niin kaunis", pyysi Tora, "sillä on pitkä, musta tukka."
Mutta Ingunn huusi ja veti peitteen korviensa yli.
* * * * *
Tora Steinfinnintytär oli murheellinen ja vihoissaan näyttänyt pahalta; ja kun poika hänen mielestään näytti liian heikkoja elonmerkkejä, hän pyysi pappia kastamaan lapsen ennen lähtöään. Äidiltä kysyttiin, mikä sille pantaisiin nimeksi, mutta tämä vain ähkyi ja piiloutui vaatteiden alle. Magnhildilla ja Toralla ei ollut halua antaa sille mitään suvun kantaisien nimistä, ja niin he pyysivät pappia määräämään sille nimen. Tämä vastasi, että oli Pyhän Eirik-kuninkaan, marttyyrin, päivä, ja hän saattoi siis kastaa Ingunnin lapsen hänen kaimakseen.
Tora Steinfinnintytär oli murheellinen ja vihoissaan istuessaan pieni turmanlintu, oman sisarensa poika, sylissään, äidin tahtomatta edes nähdä sitä.
Kolmantena päivänä synnytyksen jälkeen Ingunn oli hyvin heikko. Tora ymmärsi rintoihin nousseen maidon vaivaavan häntä. Hän ei jaksanut liikkua eikä kärsinyt kenenkään koskettaa itseään, ei saanut niellyksi ruoan palaakaan, mutta valitti sietämätöntä janoa. Tora sanoi, että oli paljon pahempi, jos hän joi — maito nousisi silloin päähän asti. "En uskalla antaa sinulle tippaakaan, ellet anna minun tuoda Eirikiä rinnoillesi —." Mutta sittenkään Ingunn ei huolinut luokseen lastaan.
Kun Tora illalla asetti poikaa levolle, hän kaatoi vahingossa vesivadin, eikä hänellä ollut enempää lämmintä vettä tuvassa. Silmänräpäyksen hän seisoi neuvottomana. Sitten hän kietaisi huivin alastoman lapsen ympäri ja kantoi sen sänkyyn. Ingunn oli kuumehorteessa, ja ennen kuin hän ehti panna vastaan, oli Tora laskenut Eirikin hänen käsivarrelleen; sitten hän lähti ulos.
Hän puuhaili hyvän aikaa kodassa, mutta yhtäkkiä hän pelästyi kauheasti ja lähti juoksemaan takaisin tupaan. Jo ovella hän kuuli Ingunnin kovan, äänekkään itkun. Tora syöksyi vuoteen luo ja vetäisi auki peitteen: