"Hän on jo kuullut sen", vastasi Arnvid. "Siitä syystä hän ratsasti pohjoiseen Kolbeinia tapaamaan, kertoi Ingebjørg."
"Mene noutamaan minulle vähän ruokaa, Ingunn", sanoi Olav. Heti kun neito oli kadonnut tuvasta, hän kysyi Arnvidilta: "Tiedätkö sinä, mitä Steinfinn ajattelee tästä?"
"Minä tiedän, mitä Ingebjørg ajattelee", vastasi Arnvid.
"Sitä ei ole vaikea arvata."
Olav oli aina pitänyt Arnvid Finninpojasta eniten kaikista tuntemistaan miehistä — vaikkei hän ollut tullut sitä ajatelleeksi; hän viihtyi vain parhaiten tämän seurassa. Kuitenkaan hän ei olisi keksinyt sanoa tätä ystäväkseen — Arnvid oli ollut aikuinen mies ja naimisissa melkein niin kauan kuin Olav jaksoi muistaa ja oli nyt leskenä kolmatta vuotta.
Mutta tänään hänestä tuntui kuin heidän välinen ikäeronsa olisi pyyhkäisty pois. Hän tunsi olevansa täysikasvuinen ja tajusi toisen olevan vielä nuori mies; Amvid ei ollut vakaa ja maatunut mieleltään, kuten muut naineet miehet. Hänen avioliittonsa oli ollut ies, joka oli laskettu hänen hartioilleen kasvinaikana, ja sen jälkeen hän oli vaistomaisesti pyrkinyt peittämään umpeen sen jättämät jäljet — kaiken tämän Olav tajusi yhtäkkiä, voimatta sanoa, miten hän sen tiesi.
Samalla tapaa tuntui Arnvid tajuavan, että nuo kaksi nuorta olivat tulleet paljon lähemmäksi häntä iässä. Hän puhui heidän kanssaan kuin vertaistensa. Olavin syödessä istui Arnvid vuolemassa tuulessa kuivatetusta hirvenpotkasta ohuita, lehdenhienoja liuskareita, joita Ingunn mielellään pureskeli.
"Pahinta on, että Steinfinn on jättänyt loukkauksen painumaan niin pitkäksi aikaa", sanoi Arnvid. "Nyt on liian myöhä nostaa juttua — hänen täytyy vaatia kovaa kostoa, jos mieli puhdistaa kunniansa ihmisten silmissä."
"En minä ymmärrä, kuinka Steinfinn olisi voinut tehdä mitään tätä ennen — toinenhan rupesi tuumimaan toivioretkeä — puikki maasta häntä koipien välissä. Mutta nyt, kun meillä on kaksi housutonta lasta kuninkaina, uskaltaa mies taas heiluttaa käsivarttaan tarvitsematta kuulla talonpoikaiskäräjien tuomiota kunnia-asioissaan — olen kuullut Steinfinnin ja Kolbeinin puhuvan näin."
"Niin, taitaapa nyt yksi ja toinen valmistautua toimimaan omin päin piittaamatta maan taikka Jumalan laeista", sanoi Arnvid. "Kyllä moni varmaan verryttelee jäseniään tässä maassa nyt."