"Näetkö koskaan minun Eirikiäni?"
"Hän voi hyvin", vastasi Tora vitkaan. "Hallveig sanoo hänen olevan terveen ja hyvätapaisen lapsen. Vaimo käy täällä joka syksy."
"Onko siitä kauan, kun viimeksi näit pojan?" kysyi sisar.
"Haakon ei pitänyt siitä, että kävin siellä", sanoi Tora äskeiseen tapaan. "Ja sittenhän minä olen lihonut niin, että minun on vaikea tehdä niin pitkää matkaa. Mutta tiedäthän sinä, että hän on hyvien ihmisten luona, eikä Hallveigilla ole ollut koskaan huonoja uutisia hänestä. Ja sittenhän minulla on ollut kyllin touhua täällä kotonakin — etten ole joutanut lähtemään niin kauas", lopetti hän hiukan kiihtyen.
"Milloin näit hänet viimeksi?" kysyi Ingunn uudelleen.
"Kävin siellä lähtösi jälkeisenä keväänä, mutta sitten Haakon ei antanut minun mennä sinne enää. Hän sanoi, että se edisti vain juorupuheita", sanoi Tora kärsimättömästi. "Hän on sievä lapsi", lisäsi hän lempeämmin.
"Onko siitä siis kolme vuotta?"
"On."
Sisarukset olivat tuokion ääneti. Sitten sanoi Tora:
"Arnvid kävi myös häntä katsomassa useamman kerran — alkuvuosina."