"Sitä pidetään kolmen lehmän tilana, ja mäen eteläisellä rinteellä rakennusten alla on pari hyvää peltotilkkua. Mutta kuten tiedät, ei siellä ole asunut yhtään ihmistä kahteenkymmeneen vuoteen, ja ne, jotka vuokrasivat sen minulta, eivät ole viitsineet pitää sitä kunnossa."
Torhild kääntyi häneen päin ja ojensi kätensä.
"Kiitos sinulle, Olav. Näen, että olet tahtonut pitää hyvän huolen minusta."
Olav puristi hänen sormiaan.
"En ole ollut ketään kohtaan niin paha kuin sinua", kuiskasi hän.
"Sinulla olisi ollut oikeus toivoa parempaa palkkaa minulta."
Torhild katsoi häntä silmiin ja sanoi:
"Syy on yhtä paljon minun kuin sinun, isäntä."
Olav pudisti päätään. Sitten hän sanoi hiljaa:
"Eikö sinun ole liian vaikea tästä lähtien hoitaa tämän suuren kartanon emännyyttä?"
"Ehei." Torhild hymyili heikosti. "Mutta on ehkä sittenkin parempi, etten jää tänne Hestvikeniin pitemmäksi aikaa."