Baard ei ollut ensin tahtonut kuulla naimisesta puhuttavankaan; hänen ja sulhasen välit eivät olleet hyvät tämä oli Helgaa paljon vanhempikin. Mutta tänä juonna puolipaaston aikaan olivat miehet sopineet, ja niin hän oli kihlannut tyttärensä Hoskold Joninpojalle.
Olavia liikutti morsian erikoisesti Helga Baardintytär oli niin muuttunut, että hän vallan ällistyi. Hän huomasi muittenkin häävieraitten olevan samaa mieltä — siitä juteltiin istuttaessa kolmantena pitopäivänä häätalon pienessä pirtissä. Se oli järjestetty vanhemmille ja arvokkaimmille isännille. Olavin paikka oli yläpäässä heti Rynjulin Torgrimin, morsiamen tädinmiehen vieressä, Sira Hallbjørn istui kunniapaikalla.
Hoskoldista ja Helgasta johtui puhe muihin morsiamiin, jotka olivat olleet erittäin kauniita ja onnellisia morsiamia — tai toimeliaita ja reippaita emäntiä. Vanhojen miesten mielestä oli aina niin, ettei kukaan nykyisistä naisista ollut niin kaunis kuin heidän nuoruutensa ajan naiset.
Sira Hallbjørn nojaili pöytään ja piirteli viivoja pöydälle läikkyneeseen olueen. Hän oli koko häitten ajan ollut huonotuulinen, väsynyt ja hiljainen. Tämä keskustelu näytti häntä kyllästyttävän:
»Tässäkö te nyt aiotte istua tämän iltaa ja lörpötellä kuolleista naisista? Eivätköhän vain heidän miehensä heidän eläessään olleet heille yhtä pahoja kuin miehet yleensä ovat. Minun mielestäni on paljon parempi omistaa sellainen seuranainen kuin Olavilla on matkassaan kuin kaikki muut yhteensä», hän oli vähän juovuksissa ja naurahti veltosti, »kuuleppas, hyvä Olav, etkö sinä luovuta minulle kaunista naistasi?»
Olav suoristihe äkkiä, hän lehahti punaiseksi ja suutahti — hän ei ymmärtänyt mitä pappi tarkoitti. Torgrim ei sitä myöskään ymmärtänyt, vaan kysyi:
»Mitä sinä tarkoitat, hyvä sira?»
Sira Hallbjørn nauroi kuten äsken, työnsi kätensä Torgrimin selän taitse ja sipasi Olavin sotakirveen terää, joka riippui seinällä Olavin istuimen kohdalla:
»Tätä minä tarkoitan —», hän laski kätensä Olavin olalle. Olav työnsi sen pois ja nauroi vastahakoisesti:
»Ei pappi — viime kerralla sinä halusit haukkaani — eikä tämä tappara ole —»