»En minä sitä tarkoittanut», Olav vastasi kärsimättömästi. »Mutta mepä emme tällä matkalla paljoakaan hyödy — me emme ole nähneet sen enempää; kuin mitä tiesimme jo ennestäänkin. — Ja he saattavat kostaa näille ihmisraukoille —.»

Sira Hallbjørn suuttui, niin että suonet kohosivat tummina otsalla, mutta hän ei vastannut Olavin sanoihin. Ja he jatkoivat matkaa.

* * * * *

He kulkivat nyt ajoteitä ja saapuivat aikaisin päivällä Saanan pitäjän eteläisimpiin taloihin. Ihmiset olivat siellä kuulleet sodasta, ja saapuessaan kauemmaksi pohjoiseen he kuulivat kirkonkelloja soitettavan. Kirkon pohjoispuolella he kohtasivat eräällä sillalla joukon talonpoikia, ja siinäkös alkoi uutisten kysely.

Ilma oli leuto, ja taivas matala ja harmaansynkkä tasankoseudun päällä, mutta jää oli lumivaipan alla kestävää, joten oli turhaa pidättää ruotsalaisia sillalla. Sitäpaitsi oli paljon ihmisiä lähtenyt karjoineen itää kohti Gardarin metsäseutuihin; se oli kyllin syrjässä tiestä.

Sira Hallbjørn yllytti miehiä yhtymään pohjoispuolen talonpoikiin, kaikki seudun asekelpoiset olisivat silloin yhdessä. Mutta huomasi selvästi täkäläisten ihmisten olevan tyytyväisiä asiain nykyiseen tilaan: he toivoivat joukkojen kulkevan heidän seutunsa läpi tekemättä mitään pahaa. Eivätkä he edes näyttäneet toivovan ruotsalaisten häviötäkään — jos vihollisjoukko hyökkäisi lyötynä ja raivoissaan heidän niskaansa, olisi se kaikkein pahinta.

»Rikkaat kaupunkilaiset, kauppiaat ja papit kestävä meitä paremmin pakkoverotuksen —.»

Olav huomasi sira Hallbjørnin olevan niin vihaisen, ettei ollut viisasta antaa hänelle suunvuoroa. Siksipä hän itse astuikin esiin ja sanoi:

»Ettekö te, hyvät ystävät ja kylänmiehet ymmärrä! jos Erik-herttua asettuu Akershusin linnaan, tämä ankara herra on meidän niskassamme, kaikkien, emmekä edes tiedä miten kauan, ainakin kevääseen asti, ja silloin hän nylkee meidät nahkoineen, karvoineen. Hänellä on mukanaan kolmesataa saksalaista ratsumiestä. Me kyllä tiedämme, mitä se merkitsee, ja näille palkkasotureille hän on velkaa. Olisi paljon parempi kohdata hänet nyt ja saada hänet toisiin ajatuksiin.»

Jotkut arvelivat kuningas Haakonin palaavan nyt kotiin puolustamaan maata.