»Kuninkaalla on työtä yllin kyllin puolustaessaan rajajokea. Meistä Foldenin talonpojista kulki ennen vanhaan sellainen maine, että me olemme rauhaarakastavia, niin kauan kun saamme olla rauhassa. Ettekö te muista, miten esi-isämme enemmän kuin yhden kerran tanssivat samanlaista tanssia vihollistensa kanssa Oslon edustalla jäällä —.»
»He eivät tuoneet siitä tanssista kotiin voittoja, Olav Auduninpoika», keskeytti eräs mies. »Etkö sinä sitä tiedä?»
»He voittivat siitä sentään ajan mittaan, Erling —. Sille, joka ei uskalla itseään puolustaa, käy loppujen lopuksi aina pahasti. Ja koska nämä seudut ovat näin tiheään asuttuja, pitäisi meidän pystyä saamaan herttua toiselle päälle.»
Päätökseksi tuli, että Husabyn Paal Kunt ja Bergfjordin Pojat Tegnebystä seuraisivat heitä niin monen miehen kera, kuin he ennättävät saada kokoon. Sira Hallbjørn ja Olav jatkoivat matkaa.
»Etkö sinä tiennyt», kysyi pappi, »että kuningas purjehti jo ennen Martinmessua Bjørgviniin — Helge-herra ja kreivi Jacob ovat Baagaholmin uudessa linnassa pienen miesjoukon kanssa —»
»On parempi heidän näillä seuduin uskoa meidän joukkomme olevan turvana.»
»Mistä sinä tiedät herttuan olevan saksalaisille velkaa?» hän kysäsi taas.
»Minä en ole milloinkaan kuullut muuta herttuoista ja palkkasotureista
—». Olav naurahti. »Tempus bell, niinkö sinä sanoit?»
»Tempus bell!», pappi oikaisi myöskin naurahtaen.
* * * * *