»Eirik», Bothild sanoi hyvin hiljaa. »Häntä kohtaan sinä minun mielestäni olit usein ankara.»
»Sitä minä en usko», Olav vastasi torjuen. »En minä tiedä olleeni
Eirikiä kohtaan sen ankarampi kuin on ollut tarvis.»
Bothild vaikeni vähän aikaa. Sitten hän rohkaisi mielensä:
»Sitten on Cecilia, isä. Minä toivoisin, ettet antaisi häntä Jørund
Kolbeininpojalle, jos se on kovin vastoin hänen tahtoaan.»
»Onko se sitten niin?» Olav kysyi vähän ajan kuluttua vastahakoisesti.
»Hän piti enemmän Aslakista», sisar kuiskasi.
Siihen Olav ei vastannut.
»Minä en ole aikonut», hän sanoi vihdoin, »pakottaa Ceciliaa. En minä aio naittaa häntä miehelle, jota hän ei halua ottaa. Mutta en minä sentään voi luvata häntä mille miehelle tahansa, josta hän sattuu pitämään, jos hän minun mielestäni ei ole Cecilialle kyllin arvokas.»
Olavin ääni oli sellainen, ettei sairas uskaltanut enää siitä aiheesta puhua.
* * * * *