»Ei minulla mitään ole», sisko kuiskasi tukahtuneella äänellä. »En minä välitä, missä Jørund Kolbeininpoika on. Minä en hänestä välitä.»
Eirik virkkoi epävarmana:
»Minä en sitä ymmärrä. Sinä puhut niinkuin sinä hänelle vihoissasi.»
»Vihoissaniko?» Hän liikahti jälleen, kääntyi veljeensä päin. »Ehkäpä minä olenkin. Sillä minä olen tottumaton siihen, että mies puhuu minulle siten kuin Jørund puhui Ja minä vastasin hänelle niin että — niin että —. Minä olen tottumaton sietämään halveksimista.»
»Sano minulle, mitä se on», Eirik pyysi hiljaa.
»Ei, minä en tiedä — ehkei sitä pidetä ihmisten kesken niin tärkeänä nyt enää, ja että minä vain, tällainen kotikissa, kuvittelen aatelisneitosen sanan olevan suuremman arvoisen. Mutta hän tuli luokseni naisten tupaan iltaa ennen poislähtöään. Ja silloin hän sanoi — niin hän sanoi tulevansa takaisin omaisineen kysymään minua. Sitten hän kysyi, oliko se vastoin minun tahtoani. Minä vastasin siihen, ettei ollut —. Hän kysyi myöskin, saisiko hän suudella minua», hän kuiskasi tuskin kuuluvasti. »Siihenkään en vastannut kieltävästi. Jumala tietää, että mieluimmin olisin ollut ilman suudelmaa. Jumala tietää, etten hänestä pitänyt. Mutta hän puhui siihen suuntaan, niinkuin isä toivoisi sitä — ja sinä. Ja minä en silloin halunnut asettua vastustamaan. Minä pidin sillä kertaa Jørundista siksi paljon, että ajattelin häntä useampia muita paremmaksi. — Koska se näkyy olevan niin, ettei minulla ole omasta naimisiin menostani isän mielestä mitään sanomista. — Mutta Jørund ei varmaankaan pidä sanaa ja suudelmaa sen suuremman arvoisena —»
Eirik kääntyi äkkiä sisarensa puoleen ja suuteli häntä suulle. Sitten hän painui jälleen maata.
»Ehkei Jørund saanutkaan itse päättää», hän sanoi kuin anteeksi pyytäen. »Ehkäpä hänen omaisensa olivat jo päättäneet hänelle toisen avioliiton hänen tietämättään.»
»Hänen ei olisi sitten pitänyt siitä puhua», Cecilia vastasi tyytymättömänä. »Ellei hän kerran tiennyt, oliko hänet myyty vaiko ostettu.»
»Voi olla niin. Mutta — hän kyllä jutteli minulle tästä asiasta niinkuin se olisi ollut hyvin lähellä hänen sydäntään — että saako hän sinut, minä tarkoitan. Mutta sinähän tiedät, että hänen oli matkustettava kotiin neuvottelemaan veljiensä kanssa —»