»Kunhan minä tulen niin vanhaksi, etten kelpaa muuhun», vanha Tore virkkoi nauraen, »tulen minä sinun luoksesi lasten hoitajaksi, Cecilia —»
»Niin, lupaatko sinä sen ihan varmasti?»
Olav meni sisään. Cecilia istui vanhan rengin sylissä, toinen käsi hänen kaulallaan; hän katsoi miehen rumiin kasvoihin, ihan niinkuin lapsi jotakin pyytäessään.
Olav nyökäytti molemmille:
»Sinä olet ikävissäsi, kun sinun on erottava Toresta, näen mä?»
Cecilia oli noussut yhtäkkiä ja nyt hänen kasvonsa olivat yhtä rauhalliset ja totiset kuin tavallisesti.
»Minä olen kysynyt Torelta, isä, eikö hän muuttaa meidän luoksemme
Gunnarsbyhyn.»
»Ei ole sanottu, Cecilia, että hän viihtyisi täällä — vanhojen ihmisten on vaikea tottua uusiin oloihin.» Tore myönnytteli isännän puheisiin.
* * * * *
Morsiussaaton oli itään päin mentäessä kuljettava parhaita teitä, mutta kotimatkalla Olav ja jotkut vieraista, joilla oli kiire kotiin, oikaisivat samaa metsätietä, jota hän oli kulkenut viime kerralla Gunnarsbystä palatessaan.