Eirik teki parin päivän kuluttua asiaa Rynjuliin jälleen. Gunhild oli siellä vielä. Hän ei vaihtanut monta sanaa tytön kanssa, mutta tämä istui Unan luona Eirikin jutellessa sukulaisensa kanssa.
Eikenin Berse oli Hestbaekin Arnen serkku, Baardin ja Torgrimin appi. Mutta hän oli ollut Rynjulin Torgrimin kanssa vihoissa jo vuosikausia — Torgrim oli kiivas ja suorasukainen; hänen kiivauteensa ei kiinnitetty kovinkaan suurta huomiota, sillä hän ei ollut ensinkään halpamainen, vaan jalomielinen, mutta Berse ei suvainnut yhtään leikkisanaa, sillä hän piti lujasti kiinni arvostaan. Olav Auduninpoikakin oli joutunut hänen kanssaan huonoihin väleihin aikoinaan; heidät oli kerran kummatkin valittu johonkin asiaan erotuomareiksi, mutta he eivät olleet päässeet yksimielisyyteen, ja Olav oli silloin sanonut ajatuksensa terävämmin sanoin kuin mitä Bersen arvo salli hänen mielestään.
Eirik ei ollut milloinkaan kiinnittänyt näiden kolmen vanhan miehen väliseen epäsopuun mitään huomiota. Mutta nyt, naisten mentyä huoneesta, hän kysäisi Torgrimilta:
»Oletteko te sukulaiset jo sopineet, koska Eikenin tytär on täällä kylässä?»
Torgrim nauroi ja joi Eirikin maljan:
»Niin, olen nyt osoittanut ukolle osaavani olla vihoissa seitsemän vuotta. Mutta nyt minä, Herra nähköön, näytän olevani vieläkin vahvempi — minä uskallan olla hänen ystävänsäkin seitsemän vuotta, jos niin on tarvis — mutta ei hän niin kauan eläkään — hän on ainakin seitsemänkymmenen vuotias. Ja Gunhild on tullut äitiinsä — ja se on hänen onnensa», hän nyökäytti Eirikille.
Hän ymmärsi silloin, että Torgrimin oli siinä asiassa otettava ensi askel.
* * * * *
Jonakin päivänä Bartolomeuksenmessun jälkeen Una tuli Hestvikeniin
Ceciliaa katsomaan; hän otti mukaansa kaksi nuorta tytärtään ja Gunhild
Bersentyttären.
Kaikki nuoret istuivat naistentuvassa vaimojen luona. Silloin Una sanoi Cecilialle ensimmäisen asiansa olevan pyytää saada viedä Torgils täksi talveksi luokseen kasvatettavaksi: »Koska sinä taas saat lapsen, ennenkuin tämä on vuodenkaan vanha, on siinä sinulle liikaa, ja minulla on hänelle kasvatusäitikin; Ingrid synnytti illalla ja lapsi olikin kuollut — vaimo parka! Hän ottaisi mielellään sinun Torgilsisi ja laskisi hänet rinnoilleen —.»