»Ei, ei—. Minä en laske poikaani luotani —»
Silloin Jørund virkkoi:
»Sinun pitäisi olla tästä emännälle kiitollinen. Sinä tarvitset nykyjään yörauhaa, Cecilia, ja ehkäpä Torgilskin vahvistuisi, jos saisi imeä tervettä äitiä.»
Una arveli Jørundin olevan oikeassa. Sitten hän alkoi puhua Ingridin onnettomuudesta. Hän oli ollut Unan palvelusneitona jo vuosikausia ja melkeinpä Rynjulin kasvattina; sieltä hän joutui viime vuonna naimisiin hyvän, kunnon miehen kanssa, joka palveli Gunhildin enolla, Draumtorpin Guttormilla Skeidin pitäjässä. Guttorm oli ollut vaimoineen häissä Raumarikissä ja heillä oli ollut mukanaan säkillinen kalliita esineitä, jotka he olivat lainanneet hääpaikkaan. Metsässä, Gerdarudin luona, he joutuivat rosvojen käsiin — isäntä oli kolmen renkinsä kanssa pitänyt hyvin puoliaan, mutta Jon, Ingridin mies, kuoli haavoihinsa jonkin ajan kuluttua. Leski oli menettää surusta järkensä ja pakeni eräänä yönä Draumtorpista; aivan yksin pienen pojan kanssa, jonka hän oli saanut mukaansa, hän tuli jalan Rynjuliin.
He istuivat vielä vähän aikaa jutellen rosvoista ja hyökkäyksestä, josta puhuttiin kaikkialla Oslon ympärillä. Mutta sitten Una lähetti nuoret pois; hän halusi vähän jutella kahden kesken Cecilian kanssa.
Eirik tunsi jälleen sydäntä ahdistavaa sääliä sisartaan kohtaan, jonka oli jäätävä istumaan kuihtuneena ja raskaana vanhemman vaimon kanssa, toisten mennessä ulos, jossa ilma väreili kirkkaana vuorten yläpuolella ja iltatuuli loi vuonolle vaalean kimmellyksen.
Astrid ja Elin olivat yhtä vaaleita kuin äiti oli nuorena ollut, he olivat ainoastaan kuudentoista ja neljäntoista vanhoja. Elin oli tuonut Torgilsin ulos, pitänyt nauraen puoliaan siskonkin yrittäessä saada tätä kantaakseen — lapsi oli kaunis, vaaleakutrinen, mutta kalpea ja jäsenet veltot. »Sinä saat neljä äitiä Rynjuliin tullessasi», pikku Elin nauroi ja rutisti lasta rintaansa vasten.
»Sinä et ole tainnut milloinkaan ennen käydä täällä lahdella?» Eirik kysyi Gunhildiita; he seisoivat rinnakkain katsellen tyttöjä, jotka väittelivät lapsesta.
»En. Minun tekisi kyllä mieleni mennä rantaan katselemaan —»
»Ehkäpä sinä lähdet kanssani soutelemaan?» Eirik uskalsi kysyä.