»Minä haluaisin tietää», Eirik kuiskasi, »— luulisitko sinä voivasi pitää minusta?»
Gunhild vastasi kirkkain äänin ja hymyillen:
»Minä en ole milloinkaan kuullut sinusta, Eirik, muuta kuin että sinä olet hyvä mies.»
»Sitten sinä et olisi pahoillasi, vaikkakin minun isäni sopisi Bersen kanssa?»
Nyt Gunhild nauroi:
»En! Enhän minä ymmärrä mitään surun syytä siinä, että isä sopii jonkun vihamiehensä kanssa.»
Silloin Eirik nauroi myös.
Sinä iltana Eirik uskalsi painaa rintaansa hänen polveaan vastaan nostettuaan hänet satulaan.
»Milloinkahan minä saan jälleen nähdä sinut?»
»Sitä en tiedä. Minä matkustan huomenna kotiin.»