»Mitä sinä olet tehnyt arkullani?»
»En mitään. Cecilia otti joitakin vaatteita esiin, ja minä autoin häntä niitä kantamaan.»
»Cecilia —!»
»Niin. Mutta tämä ei ole hänen syynsä — luulen Jumalan itsensä ohjanneen näin päästäksemme vaarasta. Ja jos sinä aiot kostaa tämän Cecilialle, on sinun parasta mennä heti tekemään rippisi.»
»Uhkaatko sinä minua?»
»Uhkaan.»
»Luuletko sinä minun sinua pelkäävän? Sinunlaisesi tekopyhä — sinähän käännät toisen poskesi, jos joku lyö sinua korvalle —»
»Niin, olen viime vuosina voinut hillitä itseni, vaikka minua on ärsytetty. Mutta sinä kyllä tiedät, etten ennen vanhaan suinkaan ollut vastaan tappelua — niin ei ollut sinun laitasi. Minua sinun ei ole milloinkaan tarvinnut pelätä – mutta minä tiedän, ettet sinä ole kaikkein rohkeimpia miehiä.»
»Minne sinun hurskautesi on tänään joutunut?» Jørund yritti virnistellä halveksivasti.
»Älä sinä sitä sure. Meidän on nyt puhuttava siitä, mitä me näille hopeille teemme.»